Aloitus.Samurai.Bushido.Aseita.Haarniskat.Kuuluisuuksia.Historiaa.Sanasto.Ajankohtaista.Galleria.Vieraskirja
Samurait käyttivät muiden niiden aikojen sotilaiden
tavalla haarniskaa johon kuului sotilasarvosta riippuen erimäärä erilaisia ja laatuisia suojia.
Haarniskaa ei käytetty ainoastaan kehon suojaustarkoituksessa, vaan myös ilmaisemaan samurain asema ja mahti.
Tästä syystä tehtiin monia erilaisia haarniskoita, erikoisesti Heian ja Kamakuran aikakaudella (794-1333).
Aikaisimmat haarniskat tehtiin esimerkiksi lampaan- tai lehmän-nahkaa käyttäen joka ommeltiin sitten kankaaseen.
Kuten sanottu, näitä käytettiin hyvin varhaisina aikoina, eikä niitä nykypäiviin ole säästynyt kuin kourallinen.
Haarniskoiden pelottava ulkomuoto johtuu siitä, että sotureiden haluttiin näyttävän demoneilta.
Ne tehtiin eri metalleista ja kankaista. Samuraiden haarniskat pyrittiin tekemään mahdollisimman
kevyiksi, tämä keveyden havittelu taas johtui siitä, että samurait taistelivat lähes aina
lähietäisyydeltä ja taistelutekniikat vaativat nopeaa liikehdintää.
On kerrottu, että jotkut samurait olivat niin vahvoja, että pystyivät lyömään yhdellä ainoalla nyrkin iskulla toisen samurain haarniskan läpi.
Joissain tapauksissa jalkamiehet käyttivät haarniskaa jossa selkäosuus puuttui kokonaan, elikkä karkuun juokseminen oli
huono idea koska olisi äkkiä saanut iskua avoimeen selkään.
Haarniskat voitaisiin jakaa kahteen ryhmään, O-yoroi joka oli laatikko mallinen ja painavampi, kypärineen ja olkapääsuojuksineen,
sitä oli kätevämpi käyttää ratsain jousen kera, koska sen raskaus rajoitti jonkinverran miekkan heiluttamista.
Toinen on istuvampi malli oli, Do-maru, jota käyttivät yleensä jalkasotilaat.
Näiden kahden haarniskatyypin kehittyminen jatkui rinnakkain kunnes suuremman luokan sotia alkoi syttyä ja taktiikoiden vaihduttua
hevosen selässä taisteleminen kuihtui pienemmäksi jalan taistelevien tieltä.
Jalan taistellessa raskaan O-yorin kanssa oli hankala taktikoida, joten suuremmatkin herrat alkoivat käyttää kevyempää,
Do-marua johon lisättiin kypärät kabutot ja olkasuojat, Sodet.
Sengoku jidain aikana, sodat vallitsivat koko maata ja haarniskoiden tarve kasvoi kasvuaan, tämän suurien sotien aikakauden aikana
haarniskat kehittyivät kätevimmiksi lähitaistelua ajatellen, näitä haarniskoita kutsuttiin nimellä Tosei-Gusoku, joka
vapaasti käännettäen tarkoittanee modernityylistä haarniskaa.
Länsimaalaisten aseiden tutkimisen rinnalla japanilaiset saivat tutkittavakseen joitain länsimaalaisten haarniskoiden
erikoisuuksia, kuten rintapanssarin kiinteys. Tästä saikin uusi haarniskatyyppi ideansa ja sitä kutsuttiin nimellä
Okegawa-Do.
Laajojen sotien johdosta haarniskoiden selkään kehiteltiin lippu josta samurait tunnistavat omat joukkonsa vihollisen
joukoista, Sashimono.
Tokugawa shogunaatin myötä tullella rauhankaudellakin samurai haarniskat olivat kysyttyjä. Niitä käytettiin silloinkin
kuvaamaan henkilöiden asemaa ja mahtia. Haarniskoita käytettiin myös seremonioissa, näin haarniskojen tekijät pystyivät
hiomaan taitojaan, jottei ne olisi ruostuneet. Tosin näihin aikoihin haarniskoista jätettiin paljon metalliosia pois, jotta
haarniskat saatiin kevyemmiksi.
Koska japanilaiset haarniskat pitivät sisällään lähes aina joko nahkaa tai rautaa, oli helppo
yhdistellä niitä käyttäen rautalenkkejä jotka olivat paljon vahvempia kuin yleensä
käytetty silkkipunos.
Japanilaisissa haarniskoissa rengaspanssaria käytettiin täyttämään erilaisten laattojen välit sekä
suojelemaan alueita jotka vaativat joustavuutta, kuten kainalot. Lehden tai suorakulmion
muotoisia rengaspanssarin paloja käytettiin peittämään haarniskaan jäävät raot kättä nostettaessa.
Kaikissa japanilaisten rengaspanssarin malleissa, rengaspanssaria ei jätetty paljaaksi,
vaan se oli peitetty nahalla tai kankaalla, joskus jopa kahdan kerroksen välisenä 'täytteenä'.
Ruostumisen estämiseksi lenkit lakattiin ja yleensä mustan värisiksi, jopa silloin kun
muu haarniska tehtiin enemmän silmiin pistävän väriseksi.
Yleisin malli jota on nähty japanilaisissa rengaspanssareissa on "so gusari", joka tehtiin
yhdistäen yksi lenkki neljään muuhun neliön muotoon.
Neliönmuotoiset mallit ovat tyypillisiä suojaamaan isoja alueita kuten hameentapainen
"kusazuri" joka suojasi reisiä. "Nakagawa" tai selän ja rinnan suojukset tehtiin myös
tähän tapaan.
"Seiro gusari" on muunnelma so gusarista, sama tyyli mutta lenkkejä oli tuplaten. Seiro
gusari on vähmmän yleinen, koska sen tekemiseen kului enemmän aikaa ja vaivaa. Joka tapauksessa
tuplamäärä lenkkejä teki panssarista vahvemman, sitä käytettiin yleisemmin suojaamaan
alueita kuten ranteita ja kyynärvarsia(tsutso kote, shino kote ja oda kote), antamaen lisäsuojaa
uhraamatta joustavuutta. Ja sitähän se teki mutta painoi luonnollisesti enemmän, kuin
normaali so gusari.
So gusaria ja seiro gusaria harvinasiempi oli "asa no ha gusari". Neliön sijasta lenkit
koottiin kuusikulmion muotoon. Näin ollen siitä tuli tiheämpi, kuin kummastakaan aikaisemmin mainitusta mallista.
Asa no ha gusaria käytettiin käsisuojiin (kote) koska sitä oli hankala tehdä suuria määriä.
Se ei ollut yhtä joustava kuin neliömalli mutta antoi parempaa suojaa lujia iskuja vastaan.
Tämä malli oli omiaan suojelemaan suhteellisen heikkoja luita käsissä ja kyynärvarsissa.
Suurinta osaa japanilaisista panssareista ei niitattu, luottaen metallin itsensä voimaan
pitelemässä lenkkejä yhdessä.
Normaali 4:1 "kansainvälinen" panssari malli tuli yleiseksi Japanissa Momoyama aikakauden lopussa
ja jatkui suositussa käytössä jopa Edo aikakauden loppuun.
Lähde: http://www.japanese-armor.com
http://www.frankiebanali.com
http://www.caradoc.org/~iain/gusari.html